Goldingenissa!

Täällä sitä nyt ollaan. Ensinnäkin voisin sanoa, että olisi mukavaa lentää useamminkin! Lentokentällä jouduin oottamaan aika kauan, mutta ehtipähän nauttia lentokentän hassusta tunnelmasta. Kaikki odottelee johonkin lähtöä... Lento meni hyvin, oli hieno ilma, ja Euroopan peltotilkut erottuivat hyvin. Ja Zürichin lentokenttä oli aika upea! Löysin Hennin, host-äitini, oikeastaan heti kun olin saanut matkatavarat käsiin. Tosi ihana ihminen... On oikeastaan aika uskomatonta, että minut toivotetaan tervetulleeksi näin lämpimästi jonkun kotiin.

Lentokentällä tapasin heti Hennin siskon perheineen. Ajelimme sen jälkeen Zürichista Goldingeen, ja olin aivan ihmeissäni näistä maisemista. Kävimme mutkan näiden farmilla, upea paikka! Vasta myöhään illalla oltiin sitten viimein perillä Rigetien kodissa. Heidän koti (kuvassa) on kauniilla paikalla, Sveitsin aidolla maaseudulla. Vaikka ulkona on kuuma, sisällä talossa on ihanan viileää.
Goldingen on noin 1000 asukkaan kylä, ja olen siis senkin kylän ulkopuolella tavallaan. Täällä kaikki tuntee kaikki, vähän niin kuin Märsylässäkin.

Heti lauantaina, seuraavana päivänä, olin aika paljon yksin, kun Henni lähti töihin. Niinpä minulla oli aikaa tehä vähän tutkimusmatkoja lähiympäristöön. Teiden varsilla on kauniita luonnon kukkia, tunnistin ainakin apilan ja päivänkakkaran. Huomasin, että etanien päälle ei kannata astua (ne on astetta isompia) , ja tiellä saattaa yhtäkkiä mennä pieni puro, joka laskee pitkin peltoa alaspäin. Valitettavasti täälläkin on paarmoja, joiden puremat käy ihan yhtä kipeää..

Kylät on täällä ihan vierivieressä, ja ne erottaa kauas pieninä valkoruskeina talorykelminä. Kylien välillä saattaa olla vain pari kilometriä.

äänimaailma on täällä erikoinen ja ainutlaatuinen! Lehmänkellot ja tuulikellot kilisee, Goldingenin kirkonkellot lyövät muutaman kerran päivässä, heinsirkat ja linnut sirittää ja lampaat määkivät. Ja maisemathan on näin keskipohjanmaalaiselle melkoisen vaihtelevia. Ja vuoret! Sitä on tottunut, ettei lähipuiden takaa pilkota mitään, ja näiden pihalta näkee nyt Alpit. Ensiviikolla on tiedossa reissu jonnekkin vuorille. Oikeastaan kuvat kertoo paremmin kuin tuhat sanaa, vaikka oon kyllä varma, ettei nuista kuvista erota sitä todellista syvyysvaikutelmaa ja sitä fiilistä, kun yhtäkkiä on alapuolella puiden latvoja tai yläpuolella noin parisataa metriä korkeammalla on mäen päällä pikkuruinen talo ja pihalla trampoliini. Alhaalta näyttää ihan siltä, että kun siinä pomppii niin yltää koskettamaan pilviä.


Vieläkin, kun tuolla käppäilee niin ei taho ymmärtää, että minne sitä on oikeen tullut. Mutta se on kyllä varmaa, että oli hyvä valinta lähteä Sveitsiin ja maaseudulle. Kävin muuten tänäaamuna sikoja katsomassa, ne onnelliset oli päässeet ulos. Hennin ja Wernerin farmilla on joku lastenleiri nyt tulevalla viikolla, noin 50 lasta saapuu tänää iltapäivällä sinne. Henkilökunta oli rakentanut sinne mahtavat systeemit keittiöstä uima-altaaseen.


Jostain syystä en saa nyt ladattua enempää kuvia..