Hoksasin tuossa, että oon aika paljon kirjotellu aina vaan sillon, jos oon käyny jossain tietyssä spesiaalissa paikassa. Suurimman osan ajastahan minä oon täällä perheessä, teen kotihommia ynnä muuta. Töitä ei tosiaan oo kyllä liikaa (vähemmän ku kotona:D). Paljon oon oppinu uutta.. oikeastaan joka päivä jotakin. IFYEnä saa tietää niin paljon enemmän, ja minua kiinnostaaki enemmän luonto ja maatalous kuin kaupunkielämä. Oon oppinu, miten salaatit, sokerijuurikkaat ja pavut viljellään. Oon oppinu lypsämään lehmiä, ruokkimaan niitä ja juottaan vasikoita. Paljon pientä nippelitietoa.. maanviljelijöillä on pakko olla 7% viljelyistään luonnontilassa, ja ne saa siitä valtiolta rahaa. Maissi korjataan vasta syyskuun lopussa. Sveitsiläiset maanviljelijät omistaa paljon koneita yhdessä, ja vuorottelevat sitten. Vaihtokauppaa käydään.
Sveitsiläiset eivät syö koskaan kaurapuuroa. Perhe oliki ihan mielissään, ku tein yhtenä aamuna niille puuroa! Ne ei ollu kuullukkaan. Huomenna aattelin tehä pullaa, sitäkään nää ei oo koskaan maistanu. Pari päivää sitten maistoin näiden perinneruokaa, reclettea tai raclettea, en tiiä miten kirjoitetaan. Keitettyjä uusia perunoita, joiden päälle sulatetaan juustoa, ja lisukkeena voidaan syyä vaikka suolakurkkua, pikkumaissia, oliiveja, tatar-kastiketta ja hillosipulia. Nam! Juustoa on kyllä joka lähtöön. Useimmat niistä on vähän turhan voimakkaita suomalaiseen makuun. Nää oli ihan ihmeissään, ku sanoin, että mun lempparia on Emmental. Ne ei pidä sitä ees juustona, ku se on niin mietoa. Ja edam.. sille ne vasta nauraakin.
Päivärytmi on selkeä, ku ollaan maatilalla, tietysti. Mun ei tarvi herätä aamunavettaan, joten herään aina aamupalalle 7.30. Lounas klo 12, minkä jälkeen tunnin lepohetki. Iltapäiväruoka kl 17.30, kuudeks navettaan. Eräs päivä jäi oikeen mukavana mieleen, ku aamunavetan jälkeen kaikki lehmät laitettiin ulos siks aikaa, kun isäntä sumutti navettaan kärpäsmyrkkyä. Lehmät kirmasivat mielissään, ja saivat vielä suihkun päälle, kun satoi vettä. Sitten iltanavetassa sain lypsää. Hieman mua vielä arveluttaa lehmät, ku en vaan pääse niitten ajatusmaailmaan sisälle samalla tavalla ku hevosten. Mutta pikkuhiljaa. Lehmät on aika oman arvonsa tuntevia ja vähän arkoja uuden ihmisen suhteen. Ei niin helposti lämpeneviä.
Nyt viikonloppuna host-äiti ja isä on lomailemassa vuorilla, ja oon niitten lasten kanssa. Tänään lähetään jonnekki hienompaan ravintolaan Rheinin varrelle, ja sen jälkeen näköalatorniin (30 m korkea, ääk.).
Ei turistina tule tämmöisiä kokemuksia!
VastaaPoista